8. elokuuta 2017

9.8.1945: Toinen ydinpommi Nagasakiin

Kokurassa elivät 9.8.1945 maailman onnekkaimmat ihmiset, kun päivä valkeni pilvisenä. Tuona aamupäivänä pommikone kaarsi kaupungin ylle tarkoituksenaan pudottaa sinne ydinpommi. Pilvet estivät näkyvyyden kaupunkiin ja lentokone jatkoi matkaansa toissijaiseen kohteeseensa - Nagasakiin. Kello 11 Nagasaki joutui historian toisen ja ydinpommihyökkäyksen kohteeksi. "Fat Maniksi" nimetty pommi tappoi välittömästi vähintään 40 000 ihmistä.

Yhdysvaltojen ydinase oli Manhattan-projektin tulos. Vuonna 1939 Einstein kirjoitti Yhdysvaltojen presidentille kirjeen, jossa varoitti natsien ehkä rakentavan ydinaseen ja kehoitti presidenttiä ryhtymään toimeen. Ydinasetta alettiin suunnitella ja ensimmäinen pommi valmistui kesällä 1945. Ydinasetta ei ehditty käyttää Saksaa vastaan, kun Saksa oli antautunut jo toukokuussa. Mutta sota Japania vastaan jatkui.

Ensimmäinen ydintesti, "Trinity", tehtiin 16.7.1945 Alamogordossa, New Mexicossa. Projektin johtajan Robert Oppenheimerin dramaattinen sitaatti Bhavagad Gitasta kuvaa uuden aseen tuhoa: "Minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja".

Aamulla 6.8.1945 Paul Tibbetsin ohjaama B29-lentokone, "Enola Guy" saapui Hiroshiman ylle. Kello 8.15 Tom Feerebee pudotti Little Boyksi nimetyn pommin kaupunkiin. Pommi räjähti vajaata minuuttia myöhemmin 580 metrin korkeudessa. 90 % kaupungin rakennuskannasta tuhoutui ja 70 000 - 80 000 ihmistä kuoli välittömästi. Myöhemmin, mm. säteilysairauksiin, kuolleiden määrä oli moninkertainen. Japani ei antautunut vielä, joten Yhdysvallat pommitti Nagasakia kolme päivää myöhemmin. Se riitti - japanin keisari piti 15. elokuuta ensimmäisen julkisen radiopuheen, jossa ilmoitti Japanin antautuvan.

Yhdysvaltoja on kritisoitu ydinpommin käytöstä siviilejä vastaan, vaikka Yhdysvallat oli tehnyt tuhoisampia pommituksia aiemmin. Esimerkiksi Tokion pommituksissa keväällä 1945 kuoli jopa 100 000 ihmistä. Jostakin syystä siitä ei vaadita päitä vadille yhtä kiivaasti. Jos amerikkalaiset olisivat joutunut nousemaan maihin Japanin pääsaarille, olisi sodan lopusta tullut todennäköisesti paljon verisempi. Maailmansotaa käytiin kolmella mantereella ja siihen osallistui maita lähes kaikilta mantereilta. Sodassa kuoli jopa 50 miljoonaa ihmistä ja materiaaliset tuhot Euroopassa ja Aasiassa olivat mittaamattomat. Ydinaseen käyttö ei muuta sitä tosiasiaa, että sota on rumaa. Voi vain toivoa, ettei ydinasetta käytettäisi enää kolmatta kertaa. Se on ehkä liikaa vaadittu, että ihmiset oppisivat elämään rauhassa sotimatta.

30. heinäkuuta 2017

Jesse Owens ja Hitler

Berliinissa järjestettiin 10. kesäolympialaiset elokuussa 1936. Natsit olivat olleet vallassa Saksassa jo kolme vuotta ja olympialaisista oli tarkoitus tulla natsien ideologian näyttämö. Pakkaa sekoitti amerikkalainen musta juoksija Jesse Owens. Hän meni voittamaan neljä kultamitalia, joista kolme juoksussa ja yksi pituushypyssä. Natsit eivät olleet tästä riemuissaan ja kerrotaan, että Hitler kieltäytyi kättelemästä Owensia voittoisan kilpailun jälkeen.

Tarina on vain osatotuus. Hitler ei todellakaan kätellyt Owensia, mutta hän ei kätellyt ensimmäisen kisapäivän jälkeen ketään urheilijoista. Eikä hän siis varsinaisesti kieltäytynyt kättelemästä Owensia. Owensin mukaan Hitler tervehti häntä nostamalla kättään, kun Owens sattui olympialaisten aikana kulkemaan hänen ohitseen.

Mikään tässä maailmassa ei ole mustavalkoista ja tässäkin tarinassa on toinen puoli. Natsit olisivat ehkä halunneet nähdä valkoihoisen kultamitalistin, mutta ei Owensia juhlittu Yhdysvalloissakaan. Yhdysvaltojen presidentti Franklin D. Roosevelt ei onnitellut Owensia mitenkään, ei edes lähettämällä sähkettä. Hitleriä voi syystäkin pitää yhtenä historian pahimmista joukkomurhaajista, mutta rasismi eli ja voi hyvin natsi-Saksaa lievemmässä muodossa Yhdysvalloissa rotuerotteluna. Owens sai tunnustusta menestyksestään vasta vuosikymmenten perästä.

Sanotaan että voittajat kirjoittavat historian, mikä pitää tässäkin paikkansa. Berliinin olympialaisista muistetaan kuinka Hitler ei kätellyt mustaa urheilijaa, mutta se unohdetaan, kuinka Yhdysvaltojen presidentti ei onnitellut nelinkertaista kultamitalistia.

15. kesäkuuta 2017

Kirje roomalaisajan Egyptistä

Oxyrhynkhoksen kaupungista (nykyisesta El-Bahnasan kylästä) Egyptistä löydettiin 1890-luvulla joukko vanhoja papyruksia, joiden joukossa oli 10-14 vuotiaan Theon-nimisen pojan kirje isälleen 100- tai 200-luvulta. Theon olisi halunnut isänsä mukana Alexandriaan, mitä hän vaatikin kirjeessään. Kirjeen suomennos ei välttämättä anna täydellistä kuvaa sen luonteesta tai sisällöstä, englanninkielinen käännös on vähän erilainen.

Tavallisten ihmisten kirjoittamat kirjeet, päiväkirjat ja muut kirjoitukset ovat mielenkiintoisia välähdyksiä arkielämästä menneinä vuosisatoina. Niistä näkee usein kuinka vähän ihmiset ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Theon uhkasi olla syömättä, juomatta tai puhumatta isälleen, jos hänen tahtoaan ei toteuteta. Ihan normaalia menoa vielä tänäkin päivänä, joten siis nykynuoriso on ollut pilalla jo antiikin ajoista asti. Sokratestakin syytettiin nuorison pilaamisesta jo 399 eaa! Toisaalta Theon aloitti ja päätti kirjeensä kohteliaalla tervehdyksellä ja jopa toivotti isälleen terveyttä. Tuollaista kohteliaisuutta harvemmin kuulee - etenkään suuttuneelta lapselta tai nuorelta...

Kirje oli edelleen luettavissa ehkä jopa 1900 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen. Nykyisin kirjoitamme suurimman osa viesteistä digitaaliseen muotoon - sähköpostiin tai sosiaaliseen mediaan (tai blogeihin). Ovatko nämä viestit enää luettavissa tulevaisuudessa teknologian kehittyessä? Paitsi että käsin kirjoittaminen parantaa muistia ja oppimista, se jättäisi meistä myös pysyvämmän jäljen tulevaisuuden historiantutkijoille. Ehkei kannatakaan hylätä kynän käyttöä aivan kokonaan.

31. toukokuuta 2017

Jeanne d'Arc

30.5.1431: Vain 19-vuotias Jeanne d'Arc poltettiin roviolla tuomittuna noituudesta ja harhaopista. Jeanne d'Arc uskoi saaneensa Jumalalta käskyn vapauttaa Ranska englantilaisilta. Vuonna 1429 hän johdatti ranskalaiset voittoon Orleansin taistelussa, mutta joutui 1430 englantilaisten vangiksi.

Jeanne d'Arcin tarina on keskiajan Euroopan erikoisimpia. Hän syntyi Ranskan Domremyn kylässä vuonna 1412 kun satavuotinen sota Englannin ja Ranskan välillä oli riehunut lähes 80 vuotta. Vuoden 1415 Azincourtin taistelussa Englanti valtasi koko Pohjois-Ranskan. Pahoin alakynteen jääneet ranskalaiset odottelivat ihmettä.

Se ihme kolkutteli jo ovea. Jeanne koki ensimmäiset näkynsä vain 13-vuotiaana kotinsa puutarhassa. Jeannen mukaan arkkienkeli Mikael ja pyhimykset Katariina Aleksandrialainen ja Margareeta Antiokialainen käskivät häntä vapauttamaan Ranska. Syvästi uskonnollinen tyttö uskoi saaneensa tehtävän Jumalalta ja tarttui toimeen. Jeanne onnistui vakuuttamaan ihmiset tehtävästään ja vuonna 1429 hän pääsi kruununprinssi Kaarle VII:n luo Chinoniin. Jeannen kerrotaan tunnistaneen Kaarlen vaikka hän oli naamioituneena hoviväkensä keskellä.

Kaarle vakuuttui Jeannesta, joka pääsi sotilasosaston mukaan. Jeannella ei toki ollut virallista asemaa armeijassa, vaan hän oli mukana vain hengennnostattajana. Ensimmäisen taistelunsa Jeanne kävi heti Orleansissa keväällä 1429. Ranskalaiset vapauttivat kaupungin englantilaisten piirityksestä. Heinäkuussa koitti Jeannen d'Arcin uran tähtihetki, kun hän johdatti Kaarle VII:n kruunattavaksi Reimsiin.

Tämän jälkeen kuningas käänsi selkänsä Jeannelle, koska pelkäsi jäävänsä hänen varjoon. Kuningas peruutti hyökkäyksen Pariisiin vastoin Jeannen toivetta ja keväällä 1430 Jeanne jäi burgundilaisten vangiksi Compiégnen piirityksen yhteydessä. He möivät tytön englantilaisille. Helmikuussa 1431 englantilaiset aloittivat oikeudenkäynnin Jeannea vastaan syytteinään mieheksi pukeutuminen, noituus ja harhaoppisuus.

Toukokuuhun asti kestäneen oikeudenkäynnin aikana tuomarit yrittivät kaikin tavoin todistaa Jeannen harhaoppisuus, siinä onnistumatta. Jeanne odotti apua kuninkaalta, mutta kun sitä ei kuulunut, hän perui vakaumuksensa. Neljä päivää myöhemmin Jeanne perui peruutuksensa, jolloin hänet tuomittiin kuolemaan. Tuomio pantiin käytäntöön 30. toukokuuta 1431 Rouenin torilla roviolla polttamalla. Jeanne piti kiinni uskostaan ja rukoili viimeiseen hengenvetoonsa asti. Jeannen viimeinen sana oli Jeesus. Erään paikalla olleen sotilaan kerrotaan huudahtaneen "Olemme polttaneet pyhimyksen!".

Jeanne kuoli, mutta hänen henki jäi elämään. Osin Jeannen innoittamina ranskalaiset käänsivät satavuotisen sodan kulun ja valtasivat Pariisin takaisin jo 1436. Kun sota päättyi vuonna 1453, englantilaisille jäi vain Calais. Jeannekin sai kunnianpalautuksen. Vuonna 1455 oikeudenkäynti tutkittiin uudelleen, tuomion perusteet todettiin hatariksi ja Jeanne todettiin syyttömäksi. Edelleen vuonna 1920 paavi julisti Jeannen pyhimykseksi.

26. toukokuuta 2017

Kiinan historiaa: Ming- ja Qing-dynastiat

Viinikannu Qing-dynastian ajalta
Vapriikin näyttelyssä.
Kävin Tampereen Vapriikissa Kielletty kaupunki -näyttelyssä. Kielletty Kaupunki on suuri palatsialue Pekingin keskustassa, joka rakennettiin 1406-1420. Kaupunkiin pääsivät vain Kiinan keisari, virkamiehet, palvelijat, vartijat ja joukko aatelisia, mutta tavallisilla kansalaisilla ei ollut sinne mitään asiaa. Kaupunki pysyi salattuna vallan keskipisteenä keisarivallan romahdukseen asti vuoteen 1912. Mielenkiintoinen näyttely keskittyy Kiellettyyn kaupunkiin ja elämään siellä, mutta tässä tekstissä poraudun siihen, mitä Kiinassa oikeastaan tapahtui tuona aikakautena.

Kun kaupunki rakennettiin, Kiinaa hallitsi Ming-dynastia. Sen perusti entinen buddhalainen munkki Zhu Yuanzhang (Taizu) vuonna 1368 syöksemällä vallasta Kiinaa hallineet mongolit. Pääkaupunki oli aluksi Nanjingissa, mutta se siirrettiin Pekingiin kun Kielletty kaupunki valmistui. Tiede, teknologia ja kulttuuri kukoistivat dynastian aikana. Kiinalaiset tekivät pitkiä purjehdusmatkoja Intian valtamerellä Intiaan ja Afrikan itärannikolle saakka vuosina 1405-1433. Jostakin syystä nämä matkat lopetettiin ja 1500-luvulla eurooppalaiset purjehtivat kauas Kiinan ohi.

Kaikella on kuitenkin aikansa, myös valtakunnilla. Vuonna 1644 mantshut valtasivat Kiinan ja viimeinen Ming-keisari teki itsemurhan. Mantshut perustivat Qing-dynastian ja ylivaltansa osoituksena pakottivat kaikki kiinalaismiehet käyttämään pitkään palmikkoa.

Qing-dynastian aikana eurooppalaisten vaikutus Kiinassa lisääntyi. Jesuiitat alkoivat tehdä lähetystyötä ja portugalilaiset ja britit perustivat kauppa-asemia. Iso-Britannia alkoi tuoda Kiinaan oopiumia, mutta Kiina kielsi sen maahantuonnin. Tämä johti oopiumisotiin (1840-1860), joiden tuloksena Iso-Britannia pakotti Kiinan laillistamaan oopiumi, avaamaan kauppasatamia ja luovuttamaan Hong Kong briteille.

Ulkomainen vaikutus ja yhteiskunnan ongelmat johtivat useisiin kapinoihin 1800-luvulla. Vakavin uhka Qing-dynastialle oli Taiping-kapina (1850-1864). Uskonnollisesti inspiroitu kapina alkoi kun Hong Xiuquan perusti valtion Etelä- ja Kaakkois-Kiinaan. Kapinasta tuli täysimittainen sisällissota, joka vaati yli 20 miljoonaa henkeä. Kapina kukistettiin 1860. Vuonna 1900 salaseura boksarit nousi Pekingissä kapinaan ulkomaalaisvaikutusta vastaan. Eurooppalaisten, amerikkalaisten ja japanilaisten armeija murskasi kapinan ja Kiina pakotettiin maksamaan raskaat korvaukset.

Qing-dynastian kohtaloksi koitui vuonna 1911 Wuhunista alkanut sotilaskapina. Helmikuussa 1912 Kiinan viimeinen keisari, vain kuusivuotias Pu Yi luopui vallastaan. Kiinan tasavalta perustettiin ja yli 2000 vuotta jatkunut keisarivalta päättyi. Kielletty kaupunki menetti merkityksensä hallinnon keskuksena. Nykyisin se on museo ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.