7. toukokuuta 2017

Milloin toinen maailmansota alkoi?

Toinen maailmansota Euroopassa päättyi 8.5.1945 Saksan antautumiseen. Aasiassa sota jatkui vielä syksyyn asti, kunnes Japani antautui Yhdysvalloille. Maailmansodan loppumisaika on melko yksiselitteinen, mutta milloin se alkoi? Sodan yleensä katsotaan alkaneen 1.9.1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan. Vaikka sotaa oli käyty Aasiassa jo ennen tuotakin päivää, eikä koko maailma suistunut yhdessä päivässä täysimittaiseen sotaan. Niinpä sodan alkupäivä voisi yhtä hyvin olla joku toinenkin.

7.7.1937 Japani hyökkäsi Kiinaan. Vaikka sotatila maiden välillä kesti maailmansodan loppuun asti, maailmansodan ei katsota alkaneen tästä päivästä. Sodat Euroopassa ja Aasiassa olivat vielä kaksi erillistä sotaa.

15.3.1939 Saksa miehitti koko Tsekkoslovakian. Saksa ei kohdannut aseellista vastarintaa, eikä tämäkään ole maailmansodan alkupäivä. Mutta tapahtuma osoitti Isolle-Britannialle myönnytyspolitiikan epäonnistuneen. Hitlerin vaatimuksiin oli jatkuvasti myönnytty odottaen ettei hän aloittaisi sotaa. Mutta kuten sanotaan, "jos antaa pirulle pikkusormen...". Nyt Iso-Britannia alkoi valmistautua sotaan.

23.8.1939 Neuvostoliitto ja Saksa solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa jakoivat Euroopan etupiireihinsä. Neuvostoliitto sai Baltian maat, Itä-Puolan ja Suomen. Sota ei vielä alkanut tästä päivästä, vaikka johti siihen sopimuksen osapuolten alettua toteuttamaan sopimusta.

1.9.1939 Saksa hyökkäsi Puolaan. Maailmansodan katsotaan alkaneen tästä päivästä, vaikka sota oli vielä hetken kahden maan välinen.

3.9.1939 Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle. Sotaa voi jo tässä vaiheessa pitää maailmanlaajuisena, koska mailla oli siirtomaita ympäri maailman ja nekin joutuivat välillisesti sotaan. Toisaalta Ranska ja Iso-Britannia ei aloittaneet laajamittaisia sotatoimia vielä tässä vaiheessa. Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17.9. ja Suomeen 30.11. Puola kukistui 27.9, joten Euroopassa oli muuten suhteellisen rauhallista keväseen asti. Huhtikuussa Saksa hyökkäsi Pohjoismaihin ja toukokuussa Länsi-Eurooppaan.

7.12.1941 Japani hyökkäsi Yhdysvaltojen tukikohtaan Pearl Harboriin. Yhdysvallat julisti seuraavana päivänä sodan Japanille, mihin Japanin liittolaiset Saksa ja Italia vastasivat sodanjulistuksilla. Sodat Euroopassa ja Aasiassa yhdistyivät ja sota oli viimeistään nyt maailmanlaajuinen.

Toisaalta maailmansotia voisi pitää yhtenä sotana, jossa oli pitkä välirauha. Ensimmäisen maailmansodan (1914-1918) rauhassa Saksasta tehtiin yksin syyllinen sotaan ja näi kylvettiin toisen siemen. Samalla tavalla satavuotistakin sotaa vuosina 1337-1453 pidetään yhtenä sotana, vaikka se oikeasti oli usean konfliktin sarja Ranska ja Englannin välillä, ei yksittäinen sota. Maailmansotaa siis yhtä hyvin käytiin vuosina 1914-1945.

Tapahtumien ja aikakausien ajoitukset ovatkin jossakin määrin mielivaltaisia tapoja jäsennellä tapahtunutta. Ne voisi monesti määritellä toisinkin. Lopulta vuosilukuja ja päivämääriä tärkeämpää historiassa on ymmärtää tapahtumien väliset suhteet ja merkitykset. Kun sodille joku alkamisajankohta tarvitaan, niin toinen maailmansota hyvinkin alkoi 1.9.1939.

21. huhtikuuta 2017

21.4.753 eaa. Rooma perustettiin

21.4.753 eaa. Legendan mukaan kaksosveljet Romulus ja Remus perustivat Rooman.

Roomalaisen legendan mukaan Romuluksen ja Remuksen vanhemmat olivat Mars-jumala ja papitar Rhea Silvia. Heidät jätettiin jokeen korissa, joka ajautui koskeikkoon Rooman Palatium-kukkulan juurelle. Sieltä naarassusi löysi lapset ja vei heidät luolaan. Susi imetti heitä siellä kunnes Faustulus-paimen löysi veljekset. Paimen antoi pojat vaimonsa huolehdittaviksi. Kasvettuaan aikuiksi Romulus ja Remus perustivat Rooman. Perustamisen yhteydessä veljeksille tuli kiistaa ja Romulus murhasi veljensä. Romuluksesta tuli Rooman ensimmäinen kuningas.

Tämä tarina ja päivämäärä Rooman perustamisesta on mitä luultavammin myyttiä, sillä Rooman alueella on ollut asutusta jo 1000-luvulta eaa. Romulus ja Remuskaan eivät liene historiallisia henkilöitä. Päivämäärä on peräisin roomalaiselta historiankirjoittajalta Marcus Terentius Varrolta, joka 1. vuosisadalla eaa. kirjasi Rooman historian  vuodesta 753 eaa.

Perimätieto kertoo myös Romuluksen jälkeen kuudesta kuninkaasta, jotka hallitsivat Roomaa vuoteen 509 eaa. asti. Ainakin osa heistä on historiallisia henkilöitä. Viimeinen kuningas oli tyrannina pidetty Lucius Tarquinus Superbus vuosina 534-509 eaa. Hänet syrjäytettiin ja karkotettiin Roomasta, kun hänen poikansa raiskasi ylhäisönaisen, Lucretian. Roomasta tehtiin tasavalta, jossa valta jaettiin kahden vuosittain valittavan konsulin välille. Keisarikunta Roomasta tuli vuonna 27 eaa. kun Gaius Octaviuksesta tuli Rooman ensimmäinen keisari senaatin myöntämällä arvonimellä Augustus (kunnianarvoisa).

26. helmikuuta 2017

Homohistorian vuosilukuja

Tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan maaliskuussa eduskunnan kumottua Aito avioliitto -aloitteen. Historian saatossa suhtautuminen homoihin on vaihdellut eri kulttuureissa ja aikakausina, mutta 1900-luvun alussa se oli rikos monissa Euroopankin maissa, kuten Suomessa. Muutos asenteissa viimeisten vuosikymmenien aikana on ollut nopea.

n. 600 eaa. Kreikan Lesboksen saarella asui kreikkalainen naisrunoilija, Sapfo. Hän opetti Lesboksen saarella nuorille tytöille tanssia, musiikkia ja runoutta. Runot olivat pääasiassa rakkausrunoja naisille, joista on säästynyt vain pieni osa, kuten ylistyslaulu Afroditelle. Sana lesbo on johdettu Sapfon kotisaaren nimestä.

1894 Homoseksuaalisuus kriminalisoitiin Suomessa.

1895 Irlantilainen kirjailija Oscar Wilde tuomittiin homoseksuaalisuudesta.

1954 Englantilainen mateemaatikko Alan Turing teki itsemurhan. Hänen panos oli merkittävä natsien salakoodin avaajana toisessa maailmansodassa. Hän jäi vaille kiitosta homoseksuaalisuuden vuoksi. Turing tuomittiin homoseksuaalisuudesta kemialliseen kastraatioon.

1957 Tom of Finland (Touko Laaksonen, k. 1991) lähetti kaksi piirrostaan amerikkalaiseen Physique Pictorial -lehteen. Toinen kuvista pääsi heti lehden kanteen. Touko Laaksonen loi salanimellä kansainvälisesti merkittävän uran homoeroottisena kuvataiteilijana, josta edes hänen perheensä ei tiennyt mitään. (Helsingin Sanomat)

1971 Homoseksuaalisuus poistui Suomen rikoslaista. Suojaikärajat olivat kuitenkin heterosuhteita korkeampia ja lakiin lisättiin kehotuskielto, joka kielsi homoseksualisuuteen "kannustamisen".

1974 Seta ry perustettiin.

1981 Homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa tautiluokituksesta

1989 Tanska laillisti rekisteröidyn parisuhteen ensimmäisenä maailmassa. (Yle Uutiset)

1990 WHO poisti homoseksuaalisuuden mielenterveyden häiriöiden listalta. Päivää (17.5.) muistetaan nykyisin homofobian vastaisena päivänä.

1993-2011 Yhdysvaltojen armeijassa oli voimassa älä kysy, ala kerro -sääntö, joka esti avoimesti homoja palvelemasta armeijassa. Lain perusteella 14 000 ihmistä erotettiin armeijasta heidän rikottua sääntöä. (Yle uutiset)

1999 Homoseksuaalisuuden kehotuskielto Suomessa kumottiin. Samaan aikaan homo- ja heterosuhteiden suojaikärajat yhtenäistettiin.

2001 Eduskunta hyväksyi parisuhdelain äänin 99-84.
  Alankomaissa vihittiin maailman ensimmäiset homoparit.

2004 Oras Tynkkynen valittiin Vihreiden kansanedustajaksi ja hänestä tuli Suomen ensimmäinen avoimesti homo kansanedustaja.

2009 Perheensisäinen adoptio laillistettiin Suomessa homopareille.
  Islannin pääministeriksi tuli Jóhanna Sigurðardóttir, joka oli maailman ensimmäinen avoimesti homoseksuaali valtionpäämies. (Yle Uutiset)

2014 Eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista äänin 105-92. Aloitteesta tuli ensimmäinen hyväksytty kansalaisaloite. Aloitteeseen alettiin kerätä nimiä maaliskuussa 2013 ja se sai 100 000 allekirjoitusta ensimmäisen vuorokauden aikana. Yhteensä se keräsi 166 851 nimeä.

2015 Irlannista tuli ensimmäinen maa maailmassa, joka laillisti samaa sukupuolta olevien avioliitot kansanäänestyksellä. (Yle uutiset)

tärkeimmät lähteet
* Seta.fi - historiaa
* Mitä Missä Milloin 2002-2016
* Yle Uutiset
* Helsingin Sanomat

19. helmikuuta 2017

15.2.1899: Helmikuun manifesti ja suuri adressi

Suomelle autonomian myöntäneen
Keisari Aleksanteri I:n patsas kukitettiin
13.3.1899. (Wikipedia)
15.2.1899: Venäjän keisari antoi helmikuun manifestin, jolla ilmoitti rajoittavansa Suomen autonomiaa.

Suomi oli ollut autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunnassa vuodesta 1809 lähtien. Suomen erityisasema oli niin laaja, että venäläiset tunsivat Suomessa käydessään päätyneensä ulkomaille. Helmikuussa 1899 kaikki näytti muuttuvan. Venäjän keisari Nikolai II antoi manifestin, jossa ilmoitti että koko Venäjää koskevien lakien säätämisessä noudatetaan Venäjän lainsäädäntöjärjestystä ja Suomen valtiopäivillä olisi niihin vain lausunnonanto-oikeus. Suomalaiset pitivät manifestia perustuslain rikkomisena ja pelkäsivät autonomian menettämistä.

Manifestista tyrmistyneet suomalaiset päättivät koota ns. suuren adressin, jossa ilmaistiin keisarille suomalaisten huoli autonomian puolesta. Vapaaehtoiset keräsivät adressiin parissa viikossa puoli miljoonaa nimeä ympäri maata. Sen ajan kulkuyhteydet ja väkiluvun (alle 3 miljoonaa) huomioon ottaen se oli huikea saavutus.

Adressia keisarille Pietariin lähti viemään ns. suuri lähetystö, johon kuului 500 miestä, yksi jokaisesta Suomen kunnasta. Lähetystö lähti matkaan Helsingistä maaliskuussa ja kenraalikuvernööri Bobrikov sai vasta siinä vaiheessa varmuuden adressin olemassaolosta. Keisari Nikolai itse ei arvostanut suomalaisten hyvin sujunutta työtä. Hän kieltäytyi ottamasta lähetystöä vastaan ja ilmoitti ettei ole vihainen. Adressi olisi hänen mukaansa pitänyt lähettää kuvernööreille, jotka olisivat lähettäneet sen kenraalikuvernöörille. Ja hän olisi ehkä lähettänyt sen keisarille, mikäli olisi pitänyt sitä sen arvoisena.

Vahva luottamus keisariin suomalaisilla on ollut, jos uskoivat todella adressin vaikuttavan häneen. Todellinen merkitys adressilla lieneekin ollut mielenilmaisuna ja kansan herättäjänä.

Adressissa olevia nimiä voi selata täällä. Elävässä arkistossa on video keisari Nikolai II:n vierailusta Helsingissä vuonna 1915.

30. lokakuuta 2016

Buddhan ja Jeesuksen historian vertailua

Arkeologit avasivat Jerusalemissa oletetun Jeesuksen haudan. Viime kesänä uutisoitiin, että Buddhan pääkallon palanen olisi ehkä löydetty Kiinassa. Historiantutkimus perustuu esineisiin ja kirjoituksiin, joita on jäänyt jäljelle nykypäiviin tutkittavasta aikakaudesta. Osa esineistä ja teksteistä on voinut tuhoutua. Jäljellä olevat tekstit kertovat vain kirjoittajan näkökulman ja hän on voinut olla tietoisestikin epärehellinen. Koska suoraa yhteyttä menneeseen ei enää voi olla, historiantutkimus ei annakaan varmoja faktoja, vaan vain todennäköisyyksiä. Varsinkin kun kyse on kaukaisesta menneisyydestä.

Historiankirjoitus pitää Buddhaa ja Jeesusta vähintään melko todennäköisesti historiallisina henkilöinä. Näistä kahdesta Jeesuksen historiallisuuteen kohdistetaan joskus jopa ylimitoitettua kriittisyyttä verrattuna moniin muihin antiikin historiallisiin henkilöihin. Jeesus ei ole ainoa historiallinen henkilö, joka ei kirjoittanut ja josta ei kirjoitettu elinaikanaan, josta ei ole aikalaiskuvia ja jonka henkilötiedoissa on aukkoja. Buddhan historiallisuus on huomattavasti epävarmempaa.

Buddha on oikeasti arvonimi, joka tarkoittaa valaistunutta. Kenestä tahansa voi tulla buddhalaisuuden mukaan Buddha, mutta yleensä Buddhalla tarkoitetaan historiallista Buddhaa, buddhalaisuuden perustajaa eli Siddharta Gautamaa. Buddhan tarkkaa elinaikaa ei tunneta. Tutkijoiden arviot hänen elinajastaan sijoittuvat yleensä 500-luvulle eaa. Hän syntyi nykyisen Nepalin alueella ja kuoli Intiassa. Jeesuksen elinaika tunnetaan vuosikymmenen tarkkuudella. Syntymäaika on vuosin 6-4 eaa. välillä ja kuolinaika 30 tai 33 jaa.

Kummastakaan ei ole kirjallisia mainintoja elinajaltaan. Jeesuksen kohdalla tämä ei ole ihme, hänhän oli vain köyhä puusepän poika ja tuomittin pikkurikollisena. Buddhalaisen perinteen mukaan Buddha sen sijaan kuului Sakya-klaanin ylhäisöön ja oli ehkä kuninkaan poika. Jeesus ehti opettaa vain kolme vuotta, kun Buddha kiersi Intiassa 40 vuoden ajan opettaen buddhalaisuutta. Hän kuoli 80-vuotiaana ja hänellä oli, kuten Jeesuksellakin, kuollessaan paljon seuraajia.

Jeesus ja kristityt ilmaantuivat juutalaisiin ja roomalaisiin lähteisiin vasta lähes vuosisata Jeesuksen elämän jälkeen. Roomalainen historiankirjoittaja Tacitus kirjoitti 100-luvun alussa, että kristittyjä olisi Rooman kaupungissa ollut jo sukupolvi Jeesuksen kuoleman jälkeen sen verran, että keisari Nero saattoi syyttää heitä kaupungin palosta (64 jaa.) ja aloittaa ensimmäiset kristittyjen vainot. Raamatun Uuden Testamentin kirjan kirjoitettiin 1. vuosisadan loppuvuosikymmeninä.

Ensimmäiset kirjalliset maininnat buddhalaisista ovat vasta 200-luvulta eaa. Vuosina 273-232 eaa. Intian Maurya-dynastian kuninkaana oli Ashoka, joka kääntyi buddhalaisuuteen verisen taistelun aiheuttaman järkytyksen seurauksena. Varhaisin buddhalaisten tekstien kokoelma, Tripitaka, sai kirjallisen muotonsa kristillisen ajanlaskun alussa satoja vuosia Buddhan kuoleman jälkeen. Siihen asti Buddhan oppi oli kulkenut suullisesti sukupolvelta toiselle. Tripitaka on tärkein lähde Buddhan elämään. Konkreettisin lukemani perustelu Buddhan historiallisuudelle on, että Tripitaka muodostaa sellaisen yhtenäisen kokonaisuuden, että sen taustalla on todenäköisesti yksi henkilö.

Jeesuksen osoittaminen myyttiseksi hahmoksi veisi pohjan kristinuskolta, mikä selittänee monien halun kiistää hänen historiallisuus. Jeesuksen historiallisuus on todennäköisempää kuin Buddhan, koska aikaero Jeesuksen kuoleman ja hänet mainitsevien kirjallisten lähteiden välillä on paljon lyhyempi kuin Buddhan kuoleman ja hänet mainitsevien kirjoitusten aikaero. Vaikuttaa myös epätodennäköiseltä että kristinuskon kaltainen Jeesuksen ympärille kasvanut liike olisi levinnyt niin nopeasti niin laajalle, jos olisi perustunut kuviteltuun hahmoon.

Buddhalaisuudelle on melko yhdentekevää elikö Buddha oikeasti - jos valaistuminen on mahdollista, ei ole merkitystä kuka sen "löysi" ensimmäisenä. Toisaalta ei ole syytä epäillä etteikö Tripitakassa ja buddhalaisessa perinteessä kuvailtu Siddharta Gautama, Buddha, voisi perustua todelliseen henkilöön. Aukottomasti ei tietenkään Buddhan tai Jeesuksen historiallisuutta voida osoittaa, ja se miten paljon historiallinen Buddha ja historiallinen Jeesus saattoivat erota ao. uskontojen kuvauksista, on toinen tarina.